Se on loppu nyt. Vihdoinkin. Oletin,että kirjoittaminen olisiollut helpompaa. Tai oikeastaan itsekirjoitaminen ei ollut kovin vaikeaa, mutta sen aloittaminen otti koville. Jos tekisin päättötyön uudestaan, en jättäisi kirjoittamista viimetinkaan. Kuitenkin kun aloitin kirjoittamaan, sormeni juoksivat näppäimistöllä ja valmista tuli suht nopeasti.
Ensimmäiseen kahteen tekstiin (novelliin ja artikkeliin) olen itse tyytyväinen. Arttikelin tosi piti olla uutinen, mutta kyseisestä nuorten tapahtumasta oli hankala tehdä selkeää uutista. Novellissa onnistuin mielestäni täyttämään novellin kriteerit ja siitä tuli sellainen "söppänä".
Kirja esittelyyn en itse ole kovin tyytyväinen. En oikein ollut varma, mitä kyseisellä tekstillä haettiin, ja päätin ruveta kirjoittamaan fiilis pohjaisesti itse lukukokemuksesta. Koska kirja herätti minussa hyvin paljon ajatuksia, lähti teksti leviämään liian moneen suuntaan. Ja loppujen lopuksi luettuani tekstin uudestaan, huomasin, etten edes ollut saanut ilmaistua ajatuksiani selkeästi. Pelkään pahoin, että koko tekstiä on hankala ymmärtää, jos ei ole kirjaa itse lukenut. Ja se ei tietenkään ole kirjaesittelyn tarkoitus.
Suurin virhe oli kuitenkin lukea kirja ensin ja sitten kirjoittaa kaksi muuta tekstiä. Siinä välissä kului aikaa ja minun oli pakko lukea kirja uudestaan. Tähän koko hommaan tuhlautui paljon turhaa aikaa. Vaikka kirja itsessään oli niin hyvä, että sen kahteen kertaan lukeminen oli vain mukavaa.
Vaikka en yhteen teksteistä olekkaan tyytyväinen, on kokonaisuus mielestäni ihan hyvä. Pidin kirjoittamisesta ja tehtävän annoista. Luulen kehittyyneeni kirjoittajana tämän matkan aikana. Mutta se saattaa olla vain pääni sisällä luotu illuusio.
