Sympatian syvin ulottuvuus

Alex ja pelon aika on Marja-Leena Tiaisen vuonna 2006 julkaistu nuortenromaani, joka aloittaa kolmiosaisen Alex-trilogian. 

Alex asuu isänsä ja veljensä kanssa kuvitteellisessa Kaksoisvuorten maassa. Hän ei ole rikkaasta perheestä, mutta onnellisuus ei aina tarkoita suurta omaisuutta. Maan hallitsijat sortavat kansaa ja sananvapaudesta ei ole tietoakaan. Pommi räjähtää keskustorilla ja ihmisiä kuolee. Syynä epäillään ollut demokratiaa ajava Sininen vapaus -puolue, jonka toiminta on laitonta. Valitettavasti hänen perheensä on ollut mukana toiminnassa. Alexin veljestä tulee etsintä kuulutettu ja isästä poliittinen vanki. Isän kohtalon huolettaessa Alexia hänen omakaan tulevaisuutensa ei ole enää selvillä. Orvot joutuvat lasten koti "Hotelli Hilttoniin", mutta sen surkeisiin oloihin Alex ei aio jäädä. Lahjakkaasta urheilija pojasta tulee pian katujen piskuinen asukki. Katulapsista muodostuu nopeasti Alexin uusi perhe ja heidän yhdessä kohtaamansa vaikeudet järisyttävät mieltä.

Kirja herätti paljon erilaisia ajatuksia, ja sai pohdiskelemaan maailmaa. Katulasten elämää on kuvattu todella realistisesti. Vaikka ei ole itse kokenut mitään vastaavaa, on helppoa samaistua heihin. Kaksoisvuorten kaltaisia maita, joissa ihmisoikeudet ja sananvapaus ovat vain kuvitelmaa, on vielä oikeastikin olemassa. Yleensä tällaisista maista kuulee puhuttavan, muttei keskusteluista kuitenkaan usein ymmärrä, mitä ihmisten sortaminen ja köyhyys tarkoittavat elämisen kannalta. 

"Rahan anelu tuntui Alexista nöyryyttävältä. Toistaiseksi hän ei ollut harrastanut sitä. Mutta nyt oli alistuttava siihenkin, sillä maha murisi yhä kovemmin. Katua lähestyi kaksi tyylikkäästi pukeutunutta rouvaa. Alex ojensi kouransa: 

- Rouvat, olkaa hyvät ja antakaa pari lanttia, että voin ostaa ruokaa."

Kirja sai myös ajattelemaan omaa suhtautumistaan kerjäämiseen ja pakolaisiin. Alex oli aivan tavallinen poika, ennen kuin itsestään riippumattomien asioiden takia joutui kadulle. Alex, Kaspar, Mykkä, Sofia, Joonas, Vigo ja Aron kokivat itse mitä merkitsee kylmyys, kun ei ole kotia tai nälkä, kun ei ole ruokaa. Ansaitakseen tarpeeksi rahaa elämiseen, ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin osallistua rikollisjengien toimintaan. He kokevat asioita, joita kenenkään ei kuuluisi kohdata, varsinkaan lasten joiden kuulusi leikkiä kotona.

Miten yksilön vallanhimo voi mennä yhteisön hyvinvoinnin edelle? Herättääkö muiden rankaisemin mielihyvää diktaattoreissa? Kaksoisvuortenmaassa on muodollinen demokratia. Oikeasti maata hallitsee kuitenkin yksin presidentti Nikolash. Alexin isä sai seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen arvosteltuaan maan hallintoa julkisesti lehtikirjoituksessaan. Demokratiaa kannattavia opposition kannattajia vaiennetaan. Millaisilla keinoilla voi selviytyä tällaisessa maailmassa? Vai onko ainoa vaihtoehto paeta maasta ihmissalakuljettajan avulla. Tätä vihtoa pohtii myös Alex, mutta se maksaisi maltaita.   

Kaikessa surullisuudessaan kirjasta löytyi paljon inhimillisyyttä ja todisteita, ettei tätä maailmaa ole menetetty. Vaikka maan hallinto oli läpi mätä, löytyi maasta paljon hyviä ihmisiä. Henkilökohtaisesti olin jopa liikuttunut siitä, kuinka Tabarit auttoivat Alexia, vaikkeivät he edes tunteneet häntä. Myös Alexin halu huolehtia kulkukoira Marsista, vaikkei hänen omatkaan asiansa olleet kunnossa, on hellyyttävää.

"- Hyvästi, Alex sanoi Dariukselle, ainoalle pojalle, joka suhtautui häneen vielä kuin normaaliin ihmiseen. -Minä en voi tulla kouluun muutamaan päivään.

- Miksi et?

- En pysty opiskelemaan, kun ei ole kirjoja.

- Voit lainata minun, Darius tarjosi.

- Kiitos vain, mutta... Alex loi Dariukseen anovan katseen: - Et sattuisin tietämään jotain vapaata asuntoa?

Darius katsoi Alexia kummastuneena. 

- Mutta sinähän asut Hilttonissa.

- En enää. Siellä oli liian kamalaa.

Dariuken kasvoille tuli torjuva ilme. Hän alkoi selittää nopeasti: 

- En minä pysty auttamaan, ehkä sinun kannattaisi kuitenkin palata sinne lastenkotiin.

- Niin kai sitten.

Kello soi. Muut painuivat sisälle, mutta Alex suuntasi kadulle. Siellä oli nyt hänen kotinsa."

Kun pommi räjähti Plataani aukiolla, Alexin maailma kirjaimellisesti romahti. Hän sai otsaansa leiman "terroristin veli" ja ihmiset rupesivat karttelemaan häntä. Se oli ennen suositulle pojalle vaikea tilanne. Ei riittänyt, että häneltä riistettiin perhe. Hänen kaverinsakin hylkäsivät hänet, eivätkä edes yrittäneet ymmärtää tilannetta. Tapahtuman ketjun jälkeen jouduttuaan kadulle ja saatuaan "uuden perheen" muista kadun kasvateista, Alex sai kuitenkin jonkinnäköistä sisältöä ja merkitystä elämään. Alexin ja jengin arki herätti lukiessa paljon sympatiaa.

Kaikilla Alexin jengin henkilöt ovat todella mielenkiintoisia persoonia ja heidän keskinäiset suhteensa ja taustansa ovat jännittäviä. Kaikista kiinnostavinta oli seurata Alexin ja Sofian suhteen kehittymistä. Se on kokoajan hieman mysteeri ja tämä kiehtoo lukijaa. Heidän välillään voi aistia jännitteen, muttei kuitenkaan tiedä kuinka syvää kaikki on.  

Kirja sai maailman tuntumaan epäreilulta ja julmalta, mutta sitä hän se on. Kaikki ei aina mene niin kuin haluaisi.